Briejuustoa ja Roomalaista arkitehtuuria

Viimeinen ilta Barcelonassa vaihtui aamuun ja insinöörimme vaihtoivat maisemaa. Insinöörimme päättivät kokeilla Googlen tarjoamaa julkisenliikenteen reittiopasta joka antoi insinööreillemme määrän hypätä ratikkaan L3 La Ramblalta. Metrojen aikataulut Google tiesi yllättävän hyvin, mutta reittiopas ei ymmärtänyt että samalla metroasemalla voi olla ulos tulo myös kahden korttelinpäässä toisesta ulostulosta.  Sankarimme löysivät kuitenkin heti ensi yrittämällä perille. Rautatieasemalla insinöörejämme odottikin laukkujen läpivalaisu, jonka he läpäisivät kerta yrittämällä. Näin matka kohti Ranskan Avignonia pystyi alkamaan.

Juna yhteydeksi insinöörimme olivat valinneet luotijuna yhteyden jonka piti olla nopea. Espanjan puolella vauhti kiihtyikin 290km/h tunnissa, mutta kun raideleveys muuttui ja juna vaihtui Ranskalaiseen TGV junaan, niin vauhdin hurmaa ei enää tuntunut. Matka Barcelonasta Nimesiin taittui 4 tunnissa,  joka oli tuplasti nopeammin kuin vanhoilla junilla.

Insinöörimme päättivät tehdä pienen päiväretken Nimesissä ennen kuin matka jatkuisi. Heti rautatieasemalla tuli ongelmia, koska asemalla ei ollut lainkaan matkatavara säilytystä, toisin kuin sivistysmaissa. Nimesi osoittautui yllättävän komeaksi vanhaksi pikkukaupungiksi, jossa sijaitsee myös muinaisten roomalaisten rakentama areena ja temppeli. Tosin Nimesistä ei ruokakauppaa tuntunut löytyvän, joten insinöörimme päättivät syödä katukeittiöstä paninit. Tilauksen tekeminen ei ollutkaan niin helppoa kuin Barcelonassa, sillä myyjä ei puhunut kuin ranskaa, mutta onneksi eräs nuori ranskatar halusi auttaa sankareitamme tilauksen tekemisessä. Lisäksi Nimekstä on mainittava bulevardilla olevat komeat suihkulähteet, sekä pikkuinen virtaus, jossa allekirjoittanut pääsi harjoittelemaan kosken laskua, tulevia ankkaralleja varten.

Junassa Nimesistä kohti Avignonia tarinamme sankarit insinöörit Kekkonen ja Tervo onnistuivat tapamaan kaksi kiinalaista nuorta neitoa, jotka olivat matkalla samaan hostelliin. Matka kohti hostellia päätettiinkin suunnasta yhdessä. Loppujen lopuksi Pop’ hostel löytyikin. Pakko mainita, että kyseinen hostelli osoittautui oikein hyväksi, sillä hsotelli olikin laskenut kesällä hintoja ja insinöörimme pääsivät halvemmalla majoitukseen kuin olivat kuvitelleet.

Huoneessa sankareitamme odottikin iso parivuode ja vain yksi peitto… no pienien neuvottelujen jälkeen sankarimme saivat pyydettyä myös toisen peiton huoneeseen. Koska huoneessa oli juominen ja syöminen kielletty päättivät Kekkonen ja Tervo suunnata kauppaan ja Avignonin linnan puistoon piknikille. Kyseistä puistoa ei löytynyt, joten brie juustoa, patonkia ja ranskalaista makkaraa kera Ecusson sidukan.

Avignon on osoittautunut aivan mahtavaksi paikaksi, pienikaupunki, jota ympäröivät muurit ja kaupungin toisessa päässä on vanhalinna sekä komea puisto. Avignonia ja Pop’ hostellia voi suositella lämpimästi kaikille Etelä-Ranskassa käyville. Hostellin hintalaatusuhde on hyvä. Kahden hengen huone, omalla suihkulla ja vessassa, sekä ilmastoinnilla ja aamiaisella maksoi 82e.

Matka  jatkuu ja parta kasvaa sanoi Tervo, kun junaan hyppäsi.