lauantai 12. tammikuuta 2013

Mätäkuun reissu


Insinöörimme viettivät iltaa päivällisen ja suunnittelun merkeissä kulttuuriravintola Ohranjyvässä. Tällä kertaa paikalla ei tavattu kuuluisaa toimittajapersoonaa Mauno Ahosta. Siitä huolimatta tai siitä syystä suunnitelmat ovat ruvenneet kirkastumaan ja reitti hahmottumaan jo hyvissä ajoin.

Matkan ajankohdaksi on varmistumassa perinteinen mätäkuu, toivottavasti tämä ei ole enne ja ohranjyvät ovat kunnossa reissun jälkeenkin. Luvassa on siis todella kuumia ja täyteen ahdettuja junavaunuja, sillä Keski- ja Etelä-Eurooppalaiset tunnetusti pitävät juuri tuolloin lomansa.

Reitti rupeaa kanssa pikku hiljaa hahmottumaan. Menoliputhan oli jo hankittu Barcelonaan josta matkan olisi tarkoitus jatkua Etelä-Ranskan rannikko pitkin kohti Italiaa, matkalla toki pakollinen pysähdys Monacoon, jossa budjetti tullaan tuplaamaan ruletissa (kaikki mustalle tottakai).

Kun taskut on täytetty rulettipöydässä, on aika jatkaa matkaa kohti Pisaa, jossa insinöörimme voivat toistaa Galileo Galilein putoamistestit. Siitä sitten onkin aika vetäytyä Roomaa tekemään lopullisia ratkaisuja, jonka jälkeen insinöörimme voivat esittää Paaville laskelmat, että kirkko oli sittenkin oikeassa 1500 –luvun lopussa, eikä maapallo sittenkään liiku.

Tämän jälkeen onkin aika lähteä postimerkkiostoksille San Marinoon, josta junan olisi tarkoitus jatkaa Venetsian turistihelvettiin. Kun hermot on mennyt Venetsian turisteihin, on aika turvautua Heidi Somervuon (jos et tunne henkilöä on syytä katsoa Pasila S1E8) neuvoon ”joskus on hyvä kavuta vuoren huipulle”. Vuoren huipulta olisi sitten tarkoitus laskeutua Sveitsiin.

Loppumatka onkin sitten tarkoitus tehdä korkeakulttuurin merkeissä. Sveitsistä matka jatkuu Liechtensteinin kautta Mozartin kotiin ja Sound of Musicin maisemiin. Siinä vaiheessa, kun Mozartin kuulat ovat aiheuttaneet huonon olon, onkin aika lähteä etsimään alkuperäistä Wienin leikettä ja tanssimaan valssia Straussin tahtiin.  

Wienistä on tarkoitus tehdä loikkaus Itäblokkiin. Mikäli tarinamme sankarit eivät koe elokuvan Hostel kohtalo Bratislavassa, he jatkavat Tonavan vartta pitkin kohti sukulaiskansan kotia. Budapestissä onkin aika heittää rinkka nurkkaan ja pukea smokit päälle ja suunnata kohti kuuluisaa Unkarin valtion oopperaa.
 
Budapestissä matkaseurue sitten tuleekin hajoamaan. Insinööri 1 aikoo suunnata kohti kotia, kun taas Insinööri 2 aikoo matkustaa 24h tunnissa 7 eri junalla Budapestistä Lontooseen, uhmaten Idä-Pikajunaa. Ja minä A. Ankka aion jatkaa matka uiden Tonavaa aina suurelle Mustalle merelle asti.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Askel lähempänä matkaa




Kaikki alkoi kesällä 2012, kun eräiden kesäjuhlien jälkeen istuttiin yksillä Tamperelaisessa olut-ravintolassa. No yksiä seurasi ne seuraavat jne. Illan päätteeksi oli kuitenkin tehty päätös, että kesä 13 kuluisi eurooppalaisten rautatiekiskojen päällä reissaten.

Matkaa on suunniteltu kesästä asti säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta pikkuhiljaa reitti rupeaa hahmottumaan, tai ainakin jokinmoinen ajatus mitä se voisi olla. Suunnittelut on edennyt siihen asti, että yhden suuntaiset lentoliput on ostettu Barcelonaan, matkan kesto ja päättymispaikka on vielä auki.

Tässä blogissa seurataan matkaa A. Ankan silmin, joka lähtee "jäniksenä" matkaan. Matkan suunnittelussa tärkeänä osana on Pekka Haaviston kirjoittama Inter rail opas, vuodelta 1979. Sen verran on myönnytyksiä tehty budjettia laatiessa, että markat muutettiin suoraan euroiksi, kertoimella 1 (Suomen Pankin julkaisema nykyrahakerroin 2011=1;  vuoden 1979 kerroin on 0,5221, tosin vuoden 1973 kerroin on ~1 ja tuolloin muiden maiden hintaerot olivat nykypäivää suurempia). Vuonna 1979 piti varata 30mk päivän ruokiin, 30eurolla syö jo hyvin, varsinkin Itä-Euroopan puolella, mutta 25mk/e lienee hostellista aika vähän tänä päivänä. 


Kirjaa lukiessa ei voi olla huomaamatta Euroopan yhdentymistä. Enää ei taida tarvita erikseen pyytää tullilta todisteita, että on lähtenyt suomesta pois, niin että on ollut kamera mukana. Eikä taida enää olla voimassa sekään sääntö, ettei maahan saa tuoda voita kuin 2,5kg,  Sveitsistäkään tuskin enää saa Itä-Euroopan maiden valuutoita ”allennusmyynnillä”.