Hola Catalonia

 Sankari-insinöörimme Kekkonen ja Tervo pääsivät koko ihmiskunnan uskon vastaisesti loppujen lopulta matkaan. No eihän lentokentällä mennyt kuin hetken kun sankarimme kadottivat toisensa ja sama meno jatkui sitten koko matkan ajan. Norweigian oli mainostanut ilmaista wifiä, joka olikin kusetusta, edes Facebookiin ei päässyt lentokoneesta. Tosin Tervo oli jo valmis omalla HP:llansa pommittaa Saksan kaupunkeja kun ei saanut wifi yhteyksiä edes näkyviin. Myöhemmin illalla selvisi, että syy olikin siinä, että wifi oli napista kytketty pois päältä…

Sankarimme olivat sotaelokuvien innoittamana opiskelleet ulkoa reitin Placa de catalloniasta hostelilla jonne matkaa piti olla 500metriää. Sankarimme päättyivät aukiolle ja kaduille joita ei kartassa ollut ja silloin heiltä meinasi usko loppua. 5 minuutin tuumaus tauon jälkeen matka jatkui ja 20 metrin jälkeen näkyikin hostellin nimi.

Hostelli on suhteellisen karu paikka, kävelykadun varrella ja vain pienen pieni kyltti kertoo perille pääsystä. Löytääkseen respan hostellista pitää ensin kavuta kapeita käytäviä kolmanteen kerrokseen. Mainittakoon, että samassa talossa asuu myös ihmisiä joten usko meinasi taas loppua, koska rappukäytävässä ei ole mitään merkintää hostellista. Huone olikin odotettua parempi, kuin kalliolainen yksiö. Huoneen yhdessä nurkassa on suihku ja pesuallas, tosin vessa on käytävässä. Sankarimme eivät ole vielä saaneet ideaa toteuttaa tarpeensa suoraan parvekkeelta kävelykadulle…

Insinöörimme onnistuivatkin eksyä heti ensimmäisenä iltana vanhan kaupungin ja goottilaisen kaupunginosan sokeloisiin kujille. Tarzanin vaistolla he kuitenkin selvisivät takaisin tutuille kujille. Aamulla sankarimme lähtivät katumusharjoituksina etsimään Sangra de Famillen kuuluisaa kirkkoa ja onnistuivat menemään 3 metropysäkkiä ohi oikeasta kohteesta. Joten matkan oli jatkuttava kävellen Barcelonan katuja. Näillä kaduilla ei turisteja pyörinyt toisin kuin keskustassa jossa sankarimmekin nukkuvat. Jonot kirkon sisällä kiersivät koko kirkon ympäri ja liputkin olisivat maksaneet maltaita, joten sankarimme päättivät sen sijasta käyttää maltaat oluen panemiseen.

Matkalla kohti keskustaa insinöörimme onnistuivat löytämään myös hyvän ulkoilma kirpputorin, josta he onnistuivat hankkimaan päähineet. Hatut tulivat tarpeeseen, sillä Kekkosen kalju punoittaa kuin Amsterdamin lyhdyt. Loppuen lopuksi sankarimme löysivät takaisin hostellille jonka kautta matka jatkui kohti uimarantaa. Rannalla insinöörimme keskittyivät välimeressä uimiseen ja pulujen bongailuun, joita rannalla näytti riittävän.

Vinkit: Turisti infon kartta on suhteellisen hanurista, sillä siinä ei näy kaikkia katuja eikä kartta ole pohjois-etelä suunnassa. 10 kerran lippu julkisiin on kannattava ostos,  valitettavasti yhden päivän lippuja ei ole myynnissä.

Insinöörien suusta: Täällä on törkeän kuuma, mutta ei oo hyttysiä.

Matka jatkuu ja parta kasvaa!