Pisan walking street hostel, ei ollut sankari-insinööriemme
mielestä mitenkään suositeltava. Tarkempi tutkimus osoitti, ettei insinööriemme
erikoisessa sängyssä ollut edes olenkaan vuode lakanoita, vaan ainoastaan
aluslakanat. Lisäksi kyseinen hostelli mainosti, booking.com:ssa, että maksuvälineinä käy
kaikki mahdolliset kortit. Diners Club oli myös mainittu listassa, mutta sen
pöytää löytäessä kävi ilmi, että kortin lisämaksu on 10%. Eikä heillä ole
minkään valtakunnan kortinlukijaa, ei edes vanhaa höylää…
Muutenkin majapaikkojen suhteen toive twin bedi:stä tuntuu olevan turha, kun melkein aina vastassa tuntuu olevan double bed.
Pisan rautatieasemalla eteen tuli mukavia yllätyksiä kun lähtevien junien listalla oli suora IC yhteys Roomaan. Banhd.de oli tarjonnut vain vaihtoehtoa paikallisjunalla Firenzeen, josta EC (pakollinen lisämaksu) Roomaan. Junamatka sujui rattoisasti, koska retkikuntamme jakoi kuuden hengen loossin junassa nuoren britti parin kanssa jotka olivat kanssa itse reissun päällä. Matkan aikana jopa sankareidemme englannin kielen taitoa kehuttiin.
Rooma yllätti sankari-insinöörimme monella tavalla. Liikenne on jotain aivan käsittämätöntä ja näkipä sankarimme myös, kuinka iso aikuinen mies kaahasi honda monkeyllä ilman kypärää vastaantulijoiden kaistalla. Lisäksi yli +40 asteeseen nouseva lämpötila on aika raskas kaupunkiympäristöön.
Itse Rooman pakolliset nähtävyydet ja mahtavat suihkulähteet
kannattaa kiertää metroa apuna käyttäen, niin säästää paljon aikaa, ainakin jos
aika on yhtä vähissä kuin retkikunnallamme. Roomapassi on tässä hyvä apuväline,
sillä se käy kaikkiin kaupungin julkisiin kulkuneuvoihin. Lisäksi sillä pääsee
kahteen museoon ilmaiseksi sisälle ja välttää esimerkiksi Colosseumin jonot.
Mainitsemin arvoista on myös kun sankari-insinööri Kekkonen
oli saanut jo suomessa hyvin ajoin päähän piston syödä noutopitsaa ja
pussikaljaa italialaisessa puistossa. Ei muuta kuin toimeksi… Sankarimme paukkivat suoraan sisälle pizzeriaan
joka oli jo suljettu. Ainoa työntekijä oli vanhemman puoleinen italialaisherra,
joka ei puhunut kuin italiaa. Kekkonen kävi hetken aikaa neuvotteluja kädet
heiluen ja setä haki sankareillemme jääkaapista pitsaa, joka näön vuoksi kävi
uunin kautta. Ja ei muuta kuin Santa
Maria Mggioren rappusille syömään kylmää pitsaa ja lämmintä pussiolutta.
Twinbedien puutos on ihan klassinen miestravelleriparin ongelma. Mut nopeasti sitä tottuu!
VastaaPoista