Toistaiseksi tonava ei ole tulvinut ja retkikuntamme on
säilynyt kuivin jaloin. Unkarissa on menossa parhaillaan neljän päivän
viikonloppu ja suurin osa kaupoista on ollut koko ajan kiinni, joten
retkikuntamme ei ole myöskään päässyt kunnolla pelastamaan Unkarin
kansantaloutta.
Syöminen Budapestissä on ollut hyvin edullista ja ravintolasta irtoaa kunnollinen ateria n. 10 eurolla (3000HUF). Unkarilaisessa keittiössä ei juuri lihaa säästellä, eikä varsinkaan jos eksyy Sir Lancelot nimiseen ravintolaan syömään. Kyseinen ravintola on keskiaikaishenkinen paikka, jossa ei haarukkaa tunneta ja ennen ateriointia tarjoilija solmii ruokalapun kaulalle, kuin rapujuhlissa.
Budapestistä löytyy paljon kansainvälisiä ravintolaketjuja joita ei Suomessa ole nähty. Retkikuntamme eksyi yhteen tällaiseen paikkaan, jossa tarjolla on ruuan lisäksi myös paljon silmänruokaa sankari-insinööreillemme ja aterioinnin loppulaskukin oli juomien kanssa n. 6e per sankari.
Halvan ruuan vastapainoksi Budapestissä on pakko käydä kahvila New Yorkissa. Vaikka kahvila olikin 1900-luvulla hyvin erilainen. Tuolloin se oli kirjailijarenttujen lempipaikkoja, jotka joivat siellä läpi yön ja hakivat insipiraatioita. Nykyään kahvila New York on kallis turistikahvila, mutta kahvit ovat erittäin hyviä ja sisustus jotain sanoin kuvaamatonta. Kahvi maksaa suunnilleen saman verran kuin suomalaisessa kahvilassa, joten ihan ökyhinnat eivät kuitenkaan ole.
Budapestistä löytyy myös mielenkiintoinen kommunistisenvallan jäänne meinaan lasten rautatie. Kyseinen rautatien pätkä on lähes kokonaan lasten hoitama. Veturin kuljettajat ovat aikuisia, mutta muuten koko rautatie pyörii lapsityövoimalla. Valitettavasti Interrail lippu ei kelpaa kyseillä reitillä, mutta onneksi lippu maksaa aikuiselle vain n. 2e. Sankari-insinööreitämme lukuun ottamatta melkein kaikki muut rautatien asiakkaat olivat lapsiperheitä. Pakko tässä kohtaa antaa tunnusta, sillä missään muualla Itä-Euroopassa ei ole saanut rautateillä palvelua yhtä hyvällä englannilla.
Matka lastenrautateille kannattaa tehdä hyväksi käyttäen Budapestin hammasratajunaa. Kannattaa tosin varmistaa, että juna menee oikeaan suuntaan, ettei käy niin kuin sankareillemme… Matkoihin ja juna ajeluun kannattaa varata aikaa n. 3 tuntia, sillä lasten rautatie sijaitsee hyvin syrjässä keskellä Budan kukkuloita.
Mikäli haluaa löytää Budapestin parhaat kansainväliset bileet, kannattaa suunnata kohti Retox party hostellia. Kyseisen hostellin sisäpihabaarissa on bileet joka päivä ja bileet ovat kuin suoraan jenkki elokuvien opiskelijabileistä. Varoituksen sanana, että hostellin bileet eivät sovi kukkahattutädeille eikä muille tiukkapipoisille. Sankari-insinöörimme tuumasivat, että he ovat jo liian vanhoja asumaan kyseisessä hostelissa, mutta parikymppisille paikka sopii varsin hyvin.
Syöminen Budapestissä on ollut hyvin edullista ja ravintolasta irtoaa kunnollinen ateria n. 10 eurolla (3000HUF). Unkarilaisessa keittiössä ei juuri lihaa säästellä, eikä varsinkaan jos eksyy Sir Lancelot nimiseen ravintolaan syömään. Kyseinen ravintola on keskiaikaishenkinen paikka, jossa ei haarukkaa tunneta ja ennen ateriointia tarjoilija solmii ruokalapun kaulalle, kuin rapujuhlissa.
Budapestistä löytyy paljon kansainvälisiä ravintolaketjuja joita ei Suomessa ole nähty. Retkikuntamme eksyi yhteen tällaiseen paikkaan, jossa tarjolla on ruuan lisäksi myös paljon silmänruokaa sankari-insinööreillemme ja aterioinnin loppulaskukin oli juomien kanssa n. 6e per sankari.
Halvan ruuan vastapainoksi Budapestissä on pakko käydä kahvila New Yorkissa. Vaikka kahvila olikin 1900-luvulla hyvin erilainen. Tuolloin se oli kirjailijarenttujen lempipaikkoja, jotka joivat siellä läpi yön ja hakivat insipiraatioita. Nykyään kahvila New York on kallis turistikahvila, mutta kahvit ovat erittäin hyviä ja sisustus jotain sanoin kuvaamatonta. Kahvi maksaa suunnilleen saman verran kuin suomalaisessa kahvilassa, joten ihan ökyhinnat eivät kuitenkaan ole.
Budapestistä löytyy myös mielenkiintoinen kommunistisenvallan jäänne meinaan lasten rautatie. Kyseinen rautatien pätkä on lähes kokonaan lasten hoitama. Veturin kuljettajat ovat aikuisia, mutta muuten koko rautatie pyörii lapsityövoimalla. Valitettavasti Interrail lippu ei kelpaa kyseillä reitillä, mutta onneksi lippu maksaa aikuiselle vain n. 2e. Sankari-insinööreitämme lukuun ottamatta melkein kaikki muut rautatien asiakkaat olivat lapsiperheitä. Pakko tässä kohtaa antaa tunnusta, sillä missään muualla Itä-Euroopassa ei ole saanut rautateillä palvelua yhtä hyvällä englannilla.
Matka lastenrautateille kannattaa tehdä hyväksi käyttäen Budapestin hammasratajunaa. Kannattaa tosin varmistaa, että juna menee oikeaan suuntaan, ettei käy niin kuin sankareillemme… Matkoihin ja juna ajeluun kannattaa varata aikaa n. 3 tuntia, sillä lasten rautatie sijaitsee hyvin syrjässä keskellä Budan kukkuloita.
Mikäli haluaa löytää Budapestin parhaat kansainväliset bileet, kannattaa suunnata kohti Retox party hostellia. Kyseisen hostellin sisäpihabaarissa on bileet joka päivä ja bileet ovat kuin suoraan jenkki elokuvien opiskelijabileistä. Varoituksen sanana, että hostellin bileet eivät sovi kukkahattutädeille eikä muille tiukkapipoisille. Sankari-insinöörimme tuumasivat, että he ovat jo liian vanhoja asumaan kyseisessä hostelissa, mutta parikymppisille paikka sopii varsin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti