Jatko-osa luvassa vuonna 2016

Arvoisat blogin lukijat ja satunnaiset eksyjät. Sankari-insinöörimme ovat viettäneet hiljaiseloa reissun jälkeen, mutta ovat kuitenkin tietojen mukaan elävien kirjoissa. Saamiemme tietojen mukaan heillä on suunnitelmissa viettää kesällä 2015 viikko vaeltaen Sveitsin Alpeilla.

Lisäksi he ovat käynnistäneet Euroopanvalloitus projektin jatko-osan joka olisi tarkoitus toteuttaa vuonna 2016

Tulevia seikkailuja voi seurata uudesta blogista http://euroopanvalloitus20

Kansallispäivän juhlintaa

Jokainen tarina päättyy joskus, niin myös euroopan valloitus 2013. Aamuyöllä ennen yökerhojen sulkemista jatkoi sankari-insinööri Kekkonen matkaa kohti Yhdistyneitä Kuningaskuntia. Toivottavasti saamme Kekkoselta, jonkinlaisen matkaraportin myös tänne luettavaksi. Kekkosen lähtiessä Tervo käänsi vielä kylkeä ja jatkoi yöuniaan, sillä Tervon lento kohti suloista pohjolaa lähtisi vasta iltamyöhällä. Luvassa oli siis sankari-insinööri Tervo kansallispäiväjuhlat.

Kansallispäivän juhliminen oli hyvä aloittaa jollain hyvin Budapestiläisellä tavalla, eli viettämällä aamua kylpylässä. Unkariin kylpemään tulevia pitää varoittaa siitä, että rikkipitoinen mineraalivesi saattaa aiheuttaa allergisiareaktioita, vaikka sen pitäisi olla parantavaa vettä. No toisaalta Danubius Grand Hotellin sauna on erinomainen, eikä siinä ole mitään sijaa moitteille. Eli jos reissun päällä tekee mieli saunomaan, kannattaa ottaa suunta kohti Margaritz saarta.

Kansallispäivänä Budapestissä ei juuri mikään muu ole auki kuin kahvilat ja ravintolat, mutta kaupunki on sitäkin elävämpi. Ihmisiä oli kaduilla paljon liikkeellä, kuin Suomessa vappuna. Tosin yksi asia oli silmin pistävää, kaduilla ei haissut virtsa, eikä kaduilla ollut roskia, eikä juopuneita näkynyt lainkaan. Tässä herääkin kysymys, jos Suomessa alkoholin myynti vapautettaisiin täysin voisiko suomalaiset oppia juomaa viisaasti? Onhan todettu, että kieltolakikin aiheuttaa enemmän alkoholiongelmia, kuin alkoholin laillinen myynti.

Myyntikojuissa pääsääntöiset myyntituotteet olivat paikallisia ruokatuotteita sekä jonkin verran Unkariaiheisia turistitavaraa. Elintarvikkeista on pakko mainita paikallinen erikoisuus, eli kotitekoinen limonadi, joka on tehty sitrushedelmistä. Erittäin raikas kesäinen juoma, jota kannattaa ottaa välillä, ettei tule juotua koko aikaa shööriä.

Mainittavan arvoista kansallispäivän juhlinnassa on myös se, että Tervo osallistui johonkin marssiin, jonka marssirivistö oli hyvän pitkä. Marssin tarkoitus jäi epäselväksi, mutta suurin osa osallistujista oli 40-60vuotiaita, jotka heiluttivat rauhallisesti Unkarin lippuja, joten kovin radikaalista kansalaisliikkeestä ei voinut olla kyse, eihän?

Mikäli mielii matkustaa Unkariin, niin kannattaa opetella pari sanaa unkaria. Unkarilaiset puhuvat kyllä yllättävän hyvää englantia, varsinkin jos vertaa muihin Itä-Euroopan maihin. Mikäli osaa ravintolassa pari sanaa unkaria, niin saa tarjoilijan huulille hymyn. Helppoja sanontoja on esimerkiksi ”jo napot” (hyvää päivää),  ”kösönöm” (kiitos), ”egy shör” (yksi olut), ”szia” (näkemiin) [unkarin sanat kirjoitettu niin, kuin ne suunnilleen lausutaan]. Ei kannata yllättyä jos tarjoilija jatkaa suoraan unkariksi, he vaihtavat nopeasti englanniksi kun ensin itse vaihdat siihen.

Budapestin lentokentän lounge on suhteellisen hyvä ja tarjolla on mm. Helsingin Sanomat ja Kauppalehti. Toki iso miinus on, että loungessa ei ole tarjolla konjakkia, giniä eikä tonic vettä…  Loungen kautta onkin hyvä jatkaa matkaa lentokoneen exit-paikalla suomea kohti. Toki ihmetystä herättää se, että exit paikoilla on runsaasti vapaita paikkoja, eivätkö ihmiset tosiaan ymmärrä ison jalkatilan päälle?

ps. Norweigian koneissa on toimiva wifi-yhteys, joka toimii jos toimii...
pps. jostain syystä hooters kuva on lisännyt huomattavasti blogin kävijämäärää…

Budapestin sillat

Toistaiseksi tonava ei ole tulvinut ja retkikuntamme on säilynyt kuivin jaloin. Unkarissa on menossa parhaillaan neljän päivän viikonloppu ja suurin osa kaupoista on ollut koko ajan kiinni, joten retkikuntamme ei ole myöskään päässyt kunnolla pelastamaan Unkarin kansantaloutta.

Syöminen Budapestissä on ollut hyvin edullista ja ravintolasta irtoaa kunnollinen ateria n. 10 eurolla (3000HUF). Unkarilaisessa keittiössä ei juuri lihaa säästellä, eikä varsinkaan jos eksyy Sir Lancelot nimiseen ravintolaan syömään. Kyseinen ravintola on keskiaikaishenkinen paikka, jossa ei haarukkaa tunneta ja ennen ateriointia tarjoilija solmii ruokalapun kaulalle, kuin rapujuhlissa.

Budapestistä löytyy paljon kansainvälisiä ravintolaketjuja joita ei Suomessa ole nähty. Retkikuntamme eksyi yhteen tällaiseen paikkaan, jossa tarjolla on ruuan lisäksi myös paljon silmänruokaa sankari-insinööreillemme ja aterioinnin loppulaskukin oli juomien kanssa n. 6e per sankari.

Halvan ruuan vastapainoksi Budapestissä on pakko käydä kahvila New Yorkissa. Vaikka kahvila olikin 1900-luvulla hyvin erilainen. Tuolloin se oli kirjailijarenttujen lempipaikkoja, jotka joivat siellä läpi yön ja hakivat insipiraatioita. Nykyään kahvila New York on kallis turistikahvila, mutta kahvit ovat erittäin hyviä ja sisustus jotain sanoin kuvaamatonta. Kahvi maksaa suunnilleen saman verran kuin suomalaisessa kahvilassa, joten ihan ökyhinnat eivät kuitenkaan ole.

Budapestistä löytyy myös mielenkiintoinen kommunistisenvallan jäänne meinaan lasten rautatie. Kyseinen rautatien pätkä on lähes kokonaan lasten hoitama. Veturin kuljettajat ovat aikuisia, mutta muuten koko rautatie pyörii lapsityövoimalla. Valitettavasti Interrail lippu ei kelpaa kyseillä reitillä, mutta onneksi lippu maksaa aikuiselle vain n. 2e. Sankari-insinööreitämme lukuun ottamatta melkein kaikki muut rautatien asiakkaat olivat lapsiperheitä. Pakko tässä kohtaa antaa tunnusta, sillä missään muualla Itä-Euroopassa ei ole saanut rautateillä palvelua yhtä hyvällä englannilla.

Matka lastenrautateille kannattaa tehdä hyväksi käyttäen Budapestin hammasratajunaa.  Kannattaa tosin varmistaa, että juna menee oikeaan suuntaan, ettei käy niin kuin sankareillemme… Matkoihin ja juna ajeluun kannattaa varata aikaa n. 3 tuntia, sillä lasten rautatie sijaitsee hyvin syrjässä keskellä Budan kukkuloita.

Mikäli haluaa löytää Budapestin parhaat kansainväliset bileet, kannattaa suunnata kohti Retox party hostellia. Kyseisen hostellin sisäpihabaarissa on bileet joka päivä ja bileet ovat kuin suoraan jenkki elokuvien opiskelijabileistä. Varoituksen sanana, että hostellin bileet eivät sovi kukkahattutädeille eikä muille tiukkapipoisille. Sankari-insinöörimme tuumasivat, että he ovat jo liian vanhoja asumaan kyseisessä hostelissa, mutta parikymppisille paikka sopii varsin hyvin.

Matka Itävalta-Unkarin läpi (osa 2)

Frans-Joosepin jalan jälkiä pitkin retkikunnan matka jatkui kohti Unkarin kuningaskunnan pääkaupunkia Budapestiä. Matka Bratislavasta Budapestiin kesti vajaat 3 tuntia, jonka aikana liput tarkistettiin sekä Slovakian, että Unkarin rautateiden toimesta. Unkarilainen konduktööri on ollut matkalla ainoa lipuntarkistaja joka oli kiinnostunut myös retkikunnan passeista.

Aina kun joka matkustaa Budapestiin tulee vastaan tuttu kysymys, majailetko Budan vai Pestin puolella. Tällä kertaa vastaus on: ”ei kummassakaan”.  Sankari-insinöörimme olivat meinaan saaneet halvan majoituksen keskeltä Tonavaa, Budan ja Pestin välistä. Majoitus ei ole niin huono kuin voisi ensi lukemalla luulla, sillä Margariz-saarella retkikuntaa odotti Danibius Gran Hotel, joka on 4 tähden hotelli jonka asiakkailla on käytettävissään yksi Budapestin kuuluisimmista terveyskylpylöistä.  Majoitus kyseisestä hotellista irtosi 4oe/yö/hlö. Pitää vain toivoa, ettei tonava enää tulvi…

Kylpylästä löytyi 4 kappaletta erilämpöisiä lämpiä altaita, uima-allas sekä sisältä että ulkona. Lisäksi kylpylästä löytyy kunnollinen suomalainen sauna, jonka yläpenkit olivat jostain syystä tyhjillään? Lisäksi löytyi sekä ottomaanien sauna, että aromiterapeuttinen ottomaanien sauna.

Retkikuntamme oli jo hyvissä ajoin ollut yhteydessä Budapestin paikalliseen kontaktiinsa. Valitettavasti retkikuntamme kontakti on kyseisen aikana hyvin kiireinen, joten retkikuntamme ei saanut paikallisopastansa käyttöönsä. Facebookin kautta retkikuntamme sai kuitenkin viestin paikallisoppaalta, joka osasi kertoa, että maanantaina ja tiistaina on kansallinen vapaapäivä. Tuolloin juhlitaan retkikuntamme matkan päätöstä, sekä Unkarin 1000vuottista olemassa oloa.

Matka Itävalta-Unkarin läpi (osa 1)

Yö Wienissä oli takana eikä retkikuntamme päässyt kuuntelemaan hienoa klassista musiikkia Kekkosen vastustuksesta, joten oli aika aloittaa matka Frans-Joosepin jalanjälkiä pitkin kohti Itävalta-Unkarin itäisiä ja eteläisiä osia. Juna matka Wienin hbf asemalta Bratislavan hl.st asemalle taittui reilussa tunnissa. Vinkkinä muille tämän välin kulkijoille, että kannattaa tarkistaa, että Bratislavan juna tulee hl.st asemalla (pääasema), muuten joutuu kaupungin sivuasemalle. Pääasemalle junat lähtivät Wienistä 21 minuuttia yli, tunnin välein.

Bratislavassa retkikuntaa odotti 4 tähden hotelli lähellä Slovakian ministeriöiden rakennuksia. Hotellihuone löytyi booking.comin kautta ja hinta oli huikeat 32e/yö/hlö. Hotellista löytyi myös aito sauna (Harvian kiuas).  Mikäli saunan katto olisi ollut matalampi ja kiukaassa hieman enemmän kiviä olisi sauna ollut täydellinen.

Saunasta sai kyllä irti ihan kunnon löylyt kun luopui puurokauhasta ja heitti löylyt suoraan kiulusta.

Ensi vaikutelma Bratislavan hinnoista oli taattua Itä-Eurooppa laatua. Päivän menuu irtosi paikallisesta lounas ravintolasta hintaan 3,60e ja lounas sisälsi alkukeiton (tilli-peruna-kerma) sekä hämmentävän peruna padan, jonka koostumus muistutti hieman nöödeleiden koostumusta. Tosin olut on Slovakiassa kallistunut tuntuvasti. Vuonna 2011 iso tuoppi olutta irtosi hintaan 60snt, joutui siitä nyt kansankuppilassa maksamaan 95snt. Vanhassa kaupungissa tuopista joutuu pulittamaan 1,5e.

Bratislavassa on yllättävän vähän turisteja varsinkin jos vertaa esimerksi Prahaan tai retkikuntamme muihin matkakohteisiin. Kaikki turistit tuntuvat lisäksi pyörivän vanhassa kaupungissa ja kun sieltä poistuu, ei turisteja enää oikein näy. Bratislavassa retkikuntamme voi suositelle asemuseota, joka sijaitsee st. Michaelin portilla ja samalla pääsee kiipeämään ylös torniin josta avautuu näkymät kaupungille.

Tsekkoslovakiassa pitää  aina juoda myös kofolaa

Bern ja Zürich haltuun 10 tunnissa ja kohti Tonava kaunoista

Sankari-insinöörimme olivat selviytyneet Etelä-Euroopan kovista helteistä kuin ihmeen kaupalla ilman palamista. Nouseminen kuitenkin vuorille ja lähes aurinkoa teki kepposet sankareillemme, jotka unohtivat aurinkorasvan majataloon. Retkikunnan molemmat sankarit ovatkin tällä hetkellä kaksivärisiä ja vähän väliä kuuluu r-päitä, kuin repun hihna tai joku muu osuu palaneeseen käsivarteen.

Koska Sveitsi on suhteellisen kallismaa, päätti retkikunta suunnata kohti itää koska siellä pitäisi olla halvempaa. Koska yöjuna lähti vasta 22:40 Zürichistä, päätti retkikunta ottaa sekä Bernin, että Zürichin haltuun samana päivänä. Sveitsin suuret kaupungit eivät anna oikeaa kuvaa Sveitsistä vaan ovat suhteellisen tylsiä paikkoja verrattuna Sveitsin maaseutuun ja vuoriin. Etäisyydet Sveitsissä ovat suhteellisen lyhyitä ja Kanderstegistä Berniin matka taittuu tunnissa, samoin kuin Bernistä Zürichiin.

Päällimmäisinä kaupungeista voidaan mainita Bernin vanhakaupunki, sekä komeat suihkulähteet. Varsinkin parlamenttitalon aukiolla oleva geysirstä vaikutteita saanut suihkulähde on todella komea. Zürichistä ei oikein ole muuta mainittavaa kuin polybahn, jolla noustaan näppärästi kampusalueelle, josta avautuu upeat näkymät kaupunkiin.

Yöjuna Zürichistä  kohti Wieniä oli loppujen lopuksi yllättävän hyvä. Sankarimme olivat neuvokkaina varanneet paikat lepovaunusta jo Suomesta käsin. Lepovaunu osoittautui paremmaksi mitä sankarimme olivat luulleet. Vaunussa oli kaksi kappaletta 3 kerroksisia kerrosvuoteita, jotka pystyi aamulla taittamaan penkeiksi. Vuoteet olivat hieman kovat, mutta univelka kuittasi sen puolen tehokkaasti ja Wieniin retkikuntamme saapui aikataulun mukaisesti 7:30. Kuuden hengen vaunun sankarimme jakoivat kahden nuoren Korelaistytön kanssa, sekä erittäin mukavan albanialaisen setämiehen kanssa.

Koska hotelliin retkikuntamme pääsi vasta kello 14, oli luvassa tehokas päivä kaupungilla ennen sisään kirjautumista. Wienistä irtosi julkisen liikenteen 24h lippu 7eurolla joka osoittautui hyväksi ostokseksi, sillä Wienin metroverkosto on erittäin näppärä käyttää. Lisäksi Wienistä pitää suositella edullisia nuudelikioskeja joista iso kippo nuudeleita lihoilla irtoaa 3-5 eurolla.

Sankari-insinöörimme löysivät Wienistä myös Wienin kansainvälisen keskuksen, jossa YK, sekä moni YK-alainen järjestö, sekä muutama muu kansainvälinen järjestö, kuten IAEA pitävät toimistojaan. Sankari-insinöörimmehän oli pakko nähdä myös tämä rakennus. Tosin sankarimme eivät päässeet edes portaille asti, kun YK:n palveluksessa oleva vartija tuli kysymään ovatko sankari-insinöörimme eksyneet. Ihme kyllä kaikki muut saivat kulkea ihan rauhassa rappuset ylös.

Ehkä insinöörimme ovat muutekin hieman reissumiehen näköisiä, sillä eräässä Wieniläisessä ostoskeskuksessa nuori Israelilainen neiti halusi ehdottomasti pestä kuolleen meren suolalla insinöörimme kädet ja rasvata ne kahteen kertaan. 

Jos vuori ei tule ankan luokse, on ankan lähdettävä vuoren luokse. Oli siis aika heittää hyvästit Italialle ja johdattaa sankari-insinöörimme Sveitsiin maaseudun rauhaan, pois suurien kaupunkien hälinästä. Venetsiasta oli tarkoitus jatkaa kahdella EC luokan junalla kohti Sveitsin Brigiä. Kuten arvata saattoi, luvassa oli taas taattua Italia säätöä….

Sankari-insinöörit painelivat neuvokkaina lipunmyyntiin ja kertoivat tarvitsevansa interrail paikat. Italialainen virkailija kertoi, että Brigiin menevä juna on täynnä. Sankarimme päättivät kuitenkin lunastaa 10e paikan Milanoon asti. 3 tunnin junamatka meni tehokkaasti tutkiessa vaihtoehtoisia reittejä  Thomas Cookin kirjan avulla. Pari paikallisjunahäsäkkää tulikin valmiiksi ja toisena ideana matkustaa Kanderstegiin Zürichin kautta, eli kiertämällä koko Sveitsi läpi.

Milanossa oli tunti aikaa ennen seuraavan EC junan lähtöä Brigiin joten aikaa piti olla selvittää vielä paikkalippua Milanossa. Pienen etsinnän jälkeen sankari-insinöörimme löysivätkin lipunmyynnin ja saivat vuoronumeron 994, samalla hetkellä palveltiin vuoronumeroa 862. Aika kului ja insinöörimme päättivät kysyä asiaa junan konduktööriltä, olisiko heidän mahdollista nousta junaan. Konduktööri oli taas vaihteeksi hieman rennompi ja viittoi retkikuntamme sisään junaan. Lipun tarkistuksessakin toinen konduktööri vilkaisi vain Tervon IR passia nopeasti ja jatkoi matkaa. Juna oli kyllä täysi, mutta käytäväpaikka onneksi löytyi ja 10e  lisämaksu vältettiin.

Tähän saattoi edesauttaa se, että kyseillä rataosuudella oli ratatöitä ja eräällä pikkupaikkakunnalla piti juna hylätä ja jatkaa matkaa bussilla seuraavalle asemalle. Matkalla seuraavalle asemalle insinöörit päättivät auttaa vielä erästä vanhaa pariskuntaa heidän painavien laukkujen kanssa. Loppujen lopuksi sankarimme pääsivätkin Brigiin, josta piti hypätä yksityisen rautatieyhtiön junaan kohti Kanderstegiä. Lötschberg (BLS) junayhtiötä ei mainittu lainkaan IR oppaassa, joten retkikuntamme eivät olleet varmoja kelpaisiko heidän IR passinsa junassa.  Konduktööri onneksi hyväksyi retkikunnan liput joten matka saattoi jatkua perille asti.

Kanderstegissä retkikuntamme majoittautui kansainvälisellä partiokeskuksessa jossa heitä odottikin melkein heti BBQ-illallinen, joka palkitsi rankan matkapäivän.

Maanantaiaamu alkoi tehokkaasti ja insinöörimme olivat jo 9:00 matkalla kohti vuoria. Tarkoituksena oli ottaa kondoolihissi j ja nousta 1200m:stä hissin avulla 1600m ja suorittaa pieni patikointi. Todella upeat maisemat Oeschinseenin maastossa ja hieman vinoutunut kartta tekivät kepposet ja insinöörimme suorittivatkin 6 tunnin alppivaelluksen. Maisemia on turha kuvailla, koska valokuvat kertovat enemmän ja ne pitää itse kokea.

Alpeilta löytyi myös pieniä kahviloita. Eräästä tällaisesta insinöörimme ostivat juustoleivät ja oluet hintaan 10 frangia (8,5). Myöhemmin paljastui, että juusto on kahvilan pitäjän itsensä tekemää ja maito tuli hänen omista lehmistä. Vielä ennen poistumista vuorilta oli insinööriemme pakko päästä uimaan alpijärveen. Vaikka järveen laskevien purojen vesi olikin jäätävän kylmää, oli itse järven vesi yllättävän lämmintä.

Neuvona muille matkailijoille:
Hypätkää rohkeasti lisämaksullisiin juniin (ei toimi ranskan TGV-junissa)
Sveitsin yksityiset rautatieyhtiöt voivat hyväksyä IR passin, vaikka niitä ei mainittaisikaan IR oppaassa. 

Kesäinen Venetsia

Niin eriomaiseksi mainostettu bahn.de teki toistamiseen temput ja tarjosi vain lisämaksullisia reittejä matkalle Roomasta Venetsiaan (ennen kuin kukaan valopää pääsee sanomaan, niin sankari-insinöörimme osasivat rastittaa vain nopeimmat yhteydet pois päältä). No onneksi Thomas Cook Ja Ternitalia pelastivat tilanteen ja matkalle löytyi myös IC yhteys Venice Mestrolle, josta paikallisjunalla Venice Santa Luciaan. Tosin oikealle laiturille meno oli vaikeaa lukossa olevien ovien takia, mutta hyväkuntoiset insinöörimme suorittivat 300m rinkkajuoksun uuden Euroopan ennätyksen ja ennättivät junaan italialaisten veturimiesten heiluttaessa ja kannustaessa.

Sankari-insinöörimme saivat koko 6 tunnin junamatkan ajaksi omaan käyttöön 6 hengen loosin, jossa Tervo mahtui kolmelle penkille suoriltaan nukkumaan. Koska yhdelläkään asemalla ei näkynyt ruotsalaisia reilaajatyttöjä, ottivat insinöörit uudet kortit käyttöön. Asemien kohdalla Tervo esitti nukkuvaa ja valtasi kolme penkkiä ja Kekkonen oli keskittyneenä kirjaan. Kukaan ei siis uskaltanut häiritä retkikuntamme matkaa.

Sankari insinöörimme odottivat, että Venetsia on elokuussa turistirysä, mutta todellisuudessa se on turistihelvetti.  Muutenkin tähän asti joka kaupungissa on ollut samanlaiset maahanmuuttajien laukku-, aurinkolasi-, laserkynä- ym. rihkama- ja piraattimarkkinat.  Venetsiassa osoittautui näppäräksi ostaa 24h lippu vesibussiin, jolla on näppärä kulkea pitkin kanaaleita.

Lippu tuli myös tarpeeseen, sillä sankari-insinöörimme halusivat nähdä Indiana Jonesin kuvauspaikkojen ja Wolfstein ET:n paikkojen lisäksi myös ravintolan, jonka kalarisottoa Anthony Bourdan kehui eräässä jaksossaan. Trattoria da Romano niminen paikka löytyy Buranon saarelta, jonne pääsee puolessa tunnissa Venetsiasta vesibussilla. Sieltä maankuulu Romano Risotto irtoaa parilla kympillä, ja kyllä se on sen arvoista. Palvelu on myös erikoista ja tarjoilijat heittävät huulta ja pikkuvittuilua asiakkaille, tai ainakin insinööreillemme…

ps. kannattaa uskoa Pekka Haavistoa ja ottaa mukaan korkkiruuvi.

Rooma ja Lido di Ostia osa 2

Rooma rupeaa olemaan pikku hiljaa koluttu läpi ja aamulla matka olisi tarkoitus jatkua kohti Venetsiaa. Interreilillä 2-3 yötä Roomassa on sopiva aika. Toki kaupungissa oli nähtävää useammaksi viikoksikin, mutta rautatie on kuuma. Italialaiset (roomalaiset) ovat huomattavasti mukavampaa väkeä, kuin mitä ranskalaiset olivat. Esimerkkinä voidaan mainita, että rinkka selässä ei tarvitse kauaa karttaa tutkia, kunnes joku on opastamassa perille. Myös ensimmäisellä metromatkalla sankari-insinööreillemme tultiin varoittamaan repun käytöstä metrosta ja suositeltiin repun ottamista etupuolelle, taskuvarkaiden varalta.

Rooma ei ole perinteinen rantalomakohde, mutta varsikin Kekkosella oli kova hinku rannalle grillaamaan pekonia. Lido di Ostian hienot uimarannat ovat noin tunnin matkan päässä Rooman keskustasta. Matka taittuu näppärästi, ottamalla B-linjan metro EUR Maglinan asemalle asti, josta vaihdetaan paikallijunaan joka menee kohti Cristoford Colomboa. Pois kannattaa jäädä Ostian keskustassa josta ei ole pitkä matka kävellä ilmaiselle rannalle.

Historian lehtiä ja nooutopitsaa Roomassa

Pisan walking street hostel, ei ollut sankari-insinööriemme mielestä mitenkään suositeltava. Tarkempi tutkimus osoitti, ettei insinööriemme erikoisessa sängyssä ollut edes olenkaan vuode lakanoita, vaan ainoastaan aluslakanat. Lisäksi kyseinen hostelli mainosti,  booking.com:ssa, että maksuvälineinä käy kaikki mahdolliset kortit. Diners Club oli myös mainittu listassa, mutta sen pöytää löytäessä kävi ilmi, että kortin lisämaksu on 10%. Eikä heillä ole minkään valtakunnan kortinlukijaa, ei edes vanhaa höylää…

Muutenkin majapaikkojen suhteen toive twin bedi:stä tuntuu olevan turha, kun melkein aina vastassa tuntuu olevan double bed.

Pisan rautatieasemalla eteen tuli mukavia yllätyksiä kun lähtevien junien listalla oli suora IC yhteys Roomaan. Banhd.de oli tarjonnut vain vaihtoehtoa paikallisjunalla Firenzeen, josta EC (pakollinen lisämaksu) Roomaan. Junamatka sujui rattoisasti, koska retkikuntamme jakoi kuuden hengen loossin junassa nuoren britti parin kanssa jotka olivat kanssa itse reissun päällä. Matkan aikana jopa sankareidemme englannin kielen taitoa kehuttiin.

Rooma yllätti sankari-insinöörimme monella tavalla. Liikenne on jotain aivan käsittämätöntä ja näkipä sankarimme myös, kuinka iso aikuinen mies kaahasi honda monkeyllä ilman kypärää vastaantulijoiden kaistalla. Lisäksi yli +40 asteeseen nouseva lämpötila on aika raskas kaupunkiympäristöön.

Itse Rooman pakolliset nähtävyydet ja mahtavat suihkulähteet kannattaa kiertää metroa apuna käyttäen, niin säästää paljon aikaa, ainakin jos aika on yhtä vähissä kuin retkikunnallamme. Roomapassi on tässä hyvä apuväline, sillä se käy kaikkiin kaupungin julkisiin kulkuneuvoihin. Lisäksi sillä pääsee kahteen museoon ilmaiseksi sisälle ja välttää esimerkiksi Colosseumin jonot.

Mainitsemin arvoista on myös kun sankari-insinööri Kekkonen oli saanut jo suomessa hyvin ajoin päähän piston syödä noutopitsaa ja pussikaljaa italialaisessa puistossa. Ei muuta kuin toimeksi…  Sankarimme paukkivat suoraan sisälle pizzeriaan joka oli jo suljettu. Ainoa työntekijä oli vanhemman puoleinen italialaisherra, joka ei puhunut kuin italiaa. Kekkonen kävi hetken aikaa neuvotteluja kädet heiluen ja setä haki sankareillemme jääkaapista pitsaa, joka näön vuoksi kävi uunin kautta.  Ja ei muuta kuin Santa Maria Mggioren rappusille syömään kylmää pitsaa ja lämmintä pussiolutta.