Jos vuori ei tule ankan luokse, on ankan lähdettävä vuoren luokse. Oli siis aika heittää hyvästit Italialle ja johdattaa sankari-insinöörimme Sveitsiin maaseudun rauhaan, pois suurien kaupunkien hälinästä. Venetsiasta oli tarkoitus jatkaa kahdella EC luokan junalla kohti Sveitsin Brigiä. Kuten arvata saattoi, luvassa oli taas taattua Italia säätöä….

Sankari-insinöörit painelivat neuvokkaina lipunmyyntiin ja kertoivat tarvitsevansa interrail paikat. Italialainen virkailija kertoi, että Brigiin menevä juna on täynnä. Sankarimme päättivät kuitenkin lunastaa 10e paikan Milanoon asti. 3 tunnin junamatka meni tehokkaasti tutkiessa vaihtoehtoisia reittejä  Thomas Cookin kirjan avulla. Pari paikallisjunahäsäkkää tulikin valmiiksi ja toisena ideana matkustaa Kanderstegiin Zürichin kautta, eli kiertämällä koko Sveitsi läpi.

Milanossa oli tunti aikaa ennen seuraavan EC junan lähtöä Brigiin joten aikaa piti olla selvittää vielä paikkalippua Milanossa. Pienen etsinnän jälkeen sankari-insinöörimme löysivätkin lipunmyynnin ja saivat vuoronumeron 994, samalla hetkellä palveltiin vuoronumeroa 862. Aika kului ja insinöörimme päättivät kysyä asiaa junan konduktööriltä, olisiko heidän mahdollista nousta junaan. Konduktööri oli taas vaihteeksi hieman rennompi ja viittoi retkikuntamme sisään junaan. Lipun tarkistuksessakin toinen konduktööri vilkaisi vain Tervon IR passia nopeasti ja jatkoi matkaa. Juna oli kyllä täysi, mutta käytäväpaikka onneksi löytyi ja 10e  lisämaksu vältettiin.

Tähän saattoi edesauttaa se, että kyseillä rataosuudella oli ratatöitä ja eräällä pikkupaikkakunnalla piti juna hylätä ja jatkaa matkaa bussilla seuraavalle asemalle. Matkalla seuraavalle asemalle insinöörit päättivät auttaa vielä erästä vanhaa pariskuntaa heidän painavien laukkujen kanssa. Loppujen lopuksi sankarimme pääsivätkin Brigiin, josta piti hypätä yksityisen rautatieyhtiön junaan kohti Kanderstegiä. Lötschberg (BLS) junayhtiötä ei mainittu lainkaan IR oppaassa, joten retkikuntamme eivät olleet varmoja kelpaisiko heidän IR passinsa junassa.  Konduktööri onneksi hyväksyi retkikunnan liput joten matka saattoi jatkua perille asti.

Kanderstegissä retkikuntamme majoittautui kansainvälisellä partiokeskuksessa jossa heitä odottikin melkein heti BBQ-illallinen, joka palkitsi rankan matkapäivän.

Maanantaiaamu alkoi tehokkaasti ja insinöörimme olivat jo 9:00 matkalla kohti vuoria. Tarkoituksena oli ottaa kondoolihissi j ja nousta 1200m:stä hissin avulla 1600m ja suorittaa pieni patikointi. Todella upeat maisemat Oeschinseenin maastossa ja hieman vinoutunut kartta tekivät kepposet ja insinöörimme suorittivatkin 6 tunnin alppivaelluksen. Maisemia on turha kuvailla, koska valokuvat kertovat enemmän ja ne pitää itse kokea.

Alpeilta löytyi myös pieniä kahviloita. Eräästä tällaisesta insinöörimme ostivat juustoleivät ja oluet hintaan 10 frangia (8,5). Myöhemmin paljastui, että juusto on kahvilan pitäjän itsensä tekemää ja maito tuli hänen omista lehmistä. Vielä ennen poistumista vuorilta oli insinööriemme pakko päästä uimaan alpijärveen. Vaikka järveen laskevien purojen vesi olikin jäätävän kylmää, oli itse järven vesi yllättävän lämmintä.

Neuvona muille matkailijoille:
Hypätkää rohkeasti lisämaksullisiin juniin (ei toimi ranskan TGV-junissa)
Sveitsin yksityiset rautatieyhtiöt voivat hyväksyä IR passin, vaikka niitä ei mainittaisikaan IR oppaassa.