Sankari-insinöörin Krakova osa 2

Pääsiäinen kylmässä Krakovassa 31.3.-1.4.
Sankari-insinöörimme onnistui ensimmäisenä pääsiäispäivänä eksymään katoliseen jumalanpalvelukseen. Ateistina hän oli hieman pihalla mitä pitää milloinkin tehdä, mutta seuraamalla muita siitäkin selvittiin. Ehtoollinen on selkeästi huonompi kuin muissa paikoissa, sillä viiniä ei löytynyt kirkosta.

Kuinka eksyä Nowa Hutaan on hyvä kysymys. Sankari-insinöörimme halusi päästä sinne tutustumaan komeaan neuvosto-arkkitehtuuriin ja koska matka-oppaat ja ohjekirjat on amatööreille ei niitä lueta… Jos mieli tekee päästä legendaariselle asuinalueella, ei kannata mennä ratikalla pysäkille Zajezdnia Nowa Huta, sillä tämä asema on ratikoiden varikko kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Sankari-insinöörimme huomasi tämän vasta pysäkillä, no ei muuta kuin apostolin kyydillä edelliselle asemalle. Tämä asema on Nowa Hutan läheisen terästehtaan pysäkki. Tehdasta ympäröi isopuisto ja aita, eikä puistoon ole asiaa. Tässä vaiheessa olikin syytä tarkistaa matkaopaasta pari asiaa ja huomata, että täytyy mennä jonkin matkaa takaisinpäin, matkaa on sen verran että ratikka on välttämätön.

Eli oikea asema on Plac Centarlny, tässä kannattaa jäädä  pois, jos ei halua nähdä varikkoa ja tehtaan porttia. Ennen Nowa Hutaan lähtemistä sankari-insinööriä ja hänen matkakumppaneita oli varoitettu Nowa Hutan jengeistä.  Tosin matkalla ei näkynyt kuin vanhuksia iltapäiväkävelyllä. Nowa Hutan lävistää pitkä ja leveä bulevardi katu ja keskellä on Lenin aukio. Ympärillä on koko korttelin mittaiset kerrostalot. Selkeästi mainettaan parempi paikka ja varmasti kesällä viihtyisä. Tosin Krakovan keskustaan matkaa on julkisilla n. 30 minuuttia.

2.4. Kohti Varsovaa

Ennen Varsovaan lähtöä on aika tehdä vielä katsaus Juutailaiseen Krakovaan. Juutalaisella alueella on paljon vähemmän turisteja kuin vanhassa kaupungissa ja talot ovat huonommassa kunnossa. Ilman muuta kiertämisen arvoinen paikka ja hieman todellisemman näköistä Itä-Eurooppaa. Tällä kertaa aika ei riittänyt varsinesen Ghetton ja Schinlerin tehtaan näkemiseen jotka olisivat olleet tois puolella jokkee.

Oikea junalaituri löytyi yllättävän helposti, mutta oikean vaunun ja paikan tulkinta lipusta olikin hankalampaa. Hyvällä arvauksella paikka löytyi heti. Matkassa kävi sen verran tuuri, että 6 hengen hytistä 1 paikka oli jäänyt vapaaksi joten rinkalle sai oman penkin. Sankari-insinöörin kanssamatkustajia hieman hirvitti rinkan pysyminen ylähyllyllä, joten se piti nostaa alas.

Koska kabiini oli niin ahdas, ettei rinkasta päässyt kaivamaan matkalukemista esiin (varattuna Mika Waltarin Yksinäisen miehen juna) piti koko matka seurata maisemien vaihtumista. Krakova – Varsova väli antaa hyvän kuvan koko Puolasta. Vain suuret turisti juna-asemat on kunnostettu muuta ovat kuin sodan jäljiltä. Saman kohtalon voi todeta myös taloista jos poistuu vanhan kaupungin ja keskustan ulkopuolelle.