Sankari-insinöörin Krakova

Insinööriemme matkaan on vielä nelisen kuukautta aikaa, mutta muuttolintujen tavoin on tämän Ankan täytynyt suunnata matkaan. Tällä kertaa suuntana on Itä-Euroopan helmi Puola ja matka alkakoot historiallisesta Krakovasta.  Puolassa sankari-insinöörimme on tarkoitus viettää pääsiäistä ulkomaalaisten tuttavien kanssa ja jatkaa siitä sitten sankarimatkailua eteenpäin.

Perjantai 28.3.2013
Krakovasta löytyi vanhan kaupungin liepeiltä ”maito baari”, josta sankari-insinöörimme löysi edullista ruokaa. Ikävä kyllä kapitalismin koura oli iskenyt jo maitobaareihinkin, eivätkä ne olleet enää lähes ilmaisia yhden-kolmen ruuan ravintoloita, vaan ruoka lista tuntui olevan pitkä kuin Stalinin sortovuodet. Maha täynnä oli parempi jatkaa matkaa kohti tuntematonta.

Vanhan kaupungin ja kuninkaanlinnan jälkeen olikin hyvä jatkaa matkaa eteenpäin. Kaupungin bussi alle ja vajaan tunnin bussi ajelun ja kävelyn jälkeen löytyikin vanha bunkkeri, jonne oli tullut kutsu saapua.  Jotenkin matkalla sankari-insinöörin mieleen tuli legendaarinen elokuva Hostel… Bunkerissa tapasimme muummuossa tämän kuvassa esiintyvän oudon sakalaisen. Uskaltaisitko lähteä tämän sakemannin kanssa Auschwitziin pienelle kevät retkelle?

Lauantai 29.3.2013
Päivä valkeni kirjaimellisena, koska yöllä oli tullut 20 senttiä lunta.  Mikä olisikaan parempi tapa viettää talvista pitkää perjantaita, kuin matkustaa Auschwitz-Birkenauhun. Varsinkin jos mukana on mustanhuumorin ystäviä sekä saksalaisia.

Vaikka ilma oli mitä huonoin, siitä huolimatta turistien määrä varsinkin Auschwitzissä oli ihan käsittämätön. Sankari-insinöörimme ei yleensä juurikaan viihdy turistioppaiden ja turistilaumojen keskellä, mutta tällä kertaa oli pakkoa taipua kohtaloon. Olihan samaisessa paikassa aikoinaan 1,5 miljoonaa muutakin ihmistä kohdannut kohtalonsa.

Birkenaun puolella turisteja olikin jo paljon vähemmän. Eiköhän kaikille historian tunnilla hereillä ole selvillä mitä kyseisellä leirillä tapahtui, joten siitä on tässä turha kertoa. Sen verran on pakko kuitenkin mainita, että hyvin usein keskitysleireistä puhuttaessa, puhutaan vain juutalaisten kohtalosta, samalla unohdetaan tyystin homoseksuaalit, poliittiset vangit sekä mustalaiset. Ehkä heidän tukiryhmät eivät ole pitäneet asiasta niin suurta puhetta, kuin sionistit.

Launatai 30.3.2013 Turistihelvettiä osa 2. 
Auschwitsin rinnalla Krakovan lähellä olevat suolakaivokset ovat seudun suurimpia turistinähtävyyksiä. Mainittakoon aluksi, ettei tätä matkaa kannata tehdä jos koistinen on päässyt yllättämään. Mikä olisikaan mukavampaa, kuin pienessä päänsäryssä ja yleisessä heikotuksessa olla maan alla ahtaassa ja kosteessa paikassa…  Onneksi sankari-insinöörimme oli kaukaa viisas eikä tehnyt tätä virhettä (ainakaan virallisesti).

Noin 400 rappusta alempana alkaakin vasta sitten lopullinen koettelemus. 3 tuntia oppaan perässä. Sikäli sankari-insinöörillämme oli onni matkassa, ettei reissu täysin outojen kanssa tarvinnut tehdä vaan sankari-insinöörin ulkomaalaisia ystäviä oli parikymmentä mukana, joten tutustuminen tapahtui turvallisesti tuttujen kanssa.

Pakko sanoa, näin Ankan näkökulmasta, että kannattaa miettiä kahdesti haluaako nähdä kaivokset. Ihan oikeasti jo tunnin jälkeen tuntui, että eiköhän tämä ole jo nähty. Miksei enää osata arvostaa kohtuullisuutta?
Illalla sankari insinöörimme vietti grilli-iltaa yhdessä ystäviensä kanssa. Puolalainen liha ja varsinkin makkara ovat oikein loistavia. Samaa ei tosin voi sanoa puolalasien keittiön tiskaus välineistöstä. Voiko olla oikeasti, niin ettei Suomen ulkopuolella osata tiskata?